7. maaliskuuta 2014

PESSIMISMIÄ VAAN EI MINULLA

Olen löytänyt minulle uuden luettavan blogin! Se on Sininen zeppeliini. Turkulainen herraihminen, joka osaa kirjoittaa. Lukekaa, hyvät ihmiset!

Tässä taas istun suoltamassa asiaa, jota ei edes ole. Pyyhin jo yhden sepustuksen pois ja päätin mennä suihkuun.Jumituin kuitenkin paikoilleni. Kerronkin, että eilen olen riidellyt puhelimessa. Oikein kunnolla. Virkistävää. Tämä ystäväni kun on jo pitemmän aikaa ärsyttänyt ylenpalttisella negatiivisyydellään ja nyt se ulottui jopa luissani istuviin metallilevyihin, jotka kuulemma taatusti irtoavat, kun alan puolisoa kotona hoitaa. Mikä pessimisti! Puolison kotiutuessa on aikaa leikkauksesta kulunut melkein kolme kuukautta. Ja osaanhan olla fiksu, etten rehki yli rahkeitten.

Toinenkin postikortti tuli maailmanmatkaajaystäviltäni Etelä-Afrikasta, jossa vielä ja yhä ovat auringon lämmössä. Rannallekin ovat ehtineet, koska naispuolinen maailmanmatkaaja oli polttanut nahkansa.Kortin kuvapuolella pullikoi Intianvaltameressä delfiiniparvi aallonharjalla kuin surfaajat ikään. Lienevät taidossa taatusti ihmislautailijaa parempia.

Myrsky Ukrainassa ei tahdo oikein laantua, kun kaksi mahtimiestä USAsta ja Venäjältä eivät tunnu löytävän yhteistä säveltä kriisin tukahduttamiseksi. Onneksi sentään neuvottelevat. Alan itsetykönäni olla jo kuitenkin toiveikkaampi kuin konfliktin alussa. Kyllä se siitä. Kotipihallakin on myrskynpoikasta kovan tuulen myötä. Koivujen oksat heiluvat vimatusti ja latvat kumartavat nöyrästi. Säätiedote lupaili vieläkin reippaampaa tuulta viikonlopuksi. On kuitenkin pienempi myrsky kuin nyt Mustanmeren rannalla.

Eilen riitelyä lukuun ottamatta oli luppopäivä ja samoissa merkeissä mennään tänäänkin. Yöpaitameininkiä, lepoa ja syömistä. Ostin Herkusta niin paljon valmista ruokaa, että lämmitettävää riittää. Eilen  crying tiger-nimistä ja tänään saa mikrouuni lämmitettäväkseen chow mein broileria. Mamma (äidin äiti) pyörtyisi, jos olisi näkemässä, mitenkä helpolla 2000-luvun väki pääsee ruuanlaitossa. Mamman aikaan kaikki piti valmistaa alusta loppuun. Mamma tekikin erinomaisen hyvää ruokaa ja hänen räiskäleensä pesivät mennen tullen kaikkien muitten kokkien lätyt. Mammalla ja papalla oli kerrostaloasunnossaan aivan oikea puuhella. Pappa toi hissillä klapit kuten naapuritkin tekivät. Kellarissa oli puuvarasto, kullakin oma. Minun kotonani oli kaasuliesi. Ehdottomasti sähköä parempi ruuanvalmistuksessa. Kaasuhellasta olen saanut nauttia joissakin omissa asunnoissakin, mutta viimeisimmissä, kuten tässäkin, käytetään sähköä. Puuhella oli tietysti mökillä, mutta myös sähköliesi. Rakastin puuhellaani! Voi sitä lämpöä, mikä keittiössä oli kovina pakkaspäivinä lumen tuiskutessa ulkona. Muu osa taloa lämpeni takalla ja muilla lämmönlähteillä. Rakastin ritisevää tuohen ääntä sytyttäessäni puut palamaan aamuisin. Siitä se aina lähti. Uusi onnellinen päivä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti