KOTONA YKSIN

Elämä on kummallista peliä. Puoliso sairaalassa. Joitakin päiviä sitten oli sekavan tuntuinen, mutta meni ohi. Sitten taas. Nyt entistä enemmän ja minä jo huolestuin. Soitin ambulanssin. Pää kuvattiin, eikä ensimmäisen tutkimuksen jälkeen mitään uutta, vanhat jäljet. Nyt etsitään mahdollista infektiota kropassa.Antavat jatkuvasti rauhoittavaa. Olin hänen vierellään muutaman tunnin ja sitten tulin kotiin. Olin ehtinyt Herkusta ostaa ruokaa mahdottomat määrät ja nyt vähän taas ihmettelen. Osan jo pakastinkin. No, olen tänään myöhemmin viisaampi kaiken suhteen. Kuin myös optimistinen, kyllä hänestä tulee entisenlaisensa.

Kappelin naispatsas on edelleen hakusessa. Aion arjen tultua soittaa Suomen Kuvanveistäjäliittoon, jos siellä tietävät. Löysin netistä hienon kuvan patsaasta, mutta vain kuvan. Joku valokuvaaja oli ollut asialla Espan puistossa.Naisella on kukkaseppele kädessä ja vaikuttaa lähemminkin tarkasteltuna kreikkalaistyyppiseltä muinaisnaiselta. Tehtävänäni on nyt selvittää tämän minulle salaperäisen patsaan arvoitus.

Sairaalassa ei muuten puolison huoneessa päivystyksessä muita potilaita, jotta tutkiminen saatiin alulle ennätysvauhtia. Samoin tapasin yhden lääkärinkin. Ikinä aikaisemmin ei ole näin nopeasti aloitettu. Nytkin varauduin pitkään odotukseen ja olin napannut sokeripullan evääkseni. Puolisolle syötin kaksi suurta voileipää odotellessamme ambulanssia. Hyvin näkyi maistuvan. Sitten taas harhautui ulottumattomiin omaan maailmaansa.

Ai niin, jos Tuulia tätä lukee, niin Sininen zeppeliini kirjoitti blogissaan "Turkulaisuuden fantastisuudesta". Lue, että tiedät, ellet ole jo lukenut. Olette te aivan erilaisia kuin me muut tämän maan pulliaiset. Me helsinkiläiset taidamme olla aika kuivaa sakkia ja osin ikävääkin, jos on uskominen Ilmari Kiannon kirjoitukseen vuosien takaa. Hän ryttäsi lastussaan "Kirottu Helsinki" sekä kaupungin että sen asukkaat. Mutta on meissä hyvääkin, ainakin paljasjalkaisissa. Ulkomailta muuttaneet toisinaan sotkevat omalla kulttuurillaan. Pitää olla avarakatseinen ja hyväksyvä ja tietää, että Suomi ja Helsinki porskuttaa jo muiden mukana globalisoitumisessa. Eilenkin rohtoa ja hoitoa tarvitsi muutama kovin verhotusti pukeutunut ulkomaalaistaustainen naishenkilö. Mutta taksinkuljettaja ilahdutti minua olemalla supisuomalainen ja puhui Helsingistäkin siihen malliin, että tykkää. Taksinkuljettajat tietävät yleensä Helsingistä muutakin kuin kadunnimiä.

Soittelen sairaalaan ja sitten menen sinne. Jos yhyttäisin lääkärin taas. Tässä on häntä  nostettava pystyyn ja selvitettävä itsensä toivomaan kaiken kääntymiseksi jälleen hyväksi ja saan puolison kotiin tähän minun maailmaani.