24. toukokuuta 2014

RANTAKADUN VANHAN SUOLAMAKASIININ TARINA

Eräs nuori taksinkuljettaja hämmästyi suuresti ajaessamme Presidentinlinnan ohi, kun kysyin tietääkö hän, mikä oli ennen tämä Presidentinlinna? No, Presidentinlinna, vastasi, katsoen minua kuin vähän tyhmää taustapeilistään. Ehei, kerroin, rakennus oli alunalkaen kauppaneuvos Heidenstrauchin yksityistalo. Täh?

Aikojen alussa sen paikalle kyllä piti pykättämän komea keisarillinen palatsi, jos Venäjältä tultaisiin vaikka useammin kyläilemään, niin olisi omat pehmeät polsterit vuoteessa. Mutta varoja moiseen ei ollut Helsingissä, aie raukesi. Engel oli kuitenkin sormet paperilla kihelmöiden suunnittellut talokomistuksen rakentamista Katajanokan kallioille, josta keisari olisi voinut kaupunkiaan ja mertakin korkeammalta ihailla.

Ostettiin sensijaan paremman puutteessa Heidenstrauchilta hänen talonsa ja alettiin muuttaa sitä keisarin tarpeita vastaavaksi. Heidenstaruchit olivat mahtisukua, rikasta ja huomattavaa. Talo valmistui vuosina 1813-1814 silloiselle Rantakadulle, jonka me nyt tunnemme Pohjoisespana. Senaattori Otto Wilhelm Klinckowström oli primus motorina ja kaupat vuonna 1837 tehtiin  sedältään talon perineen Johan Henric Heidenstrauchin kanssa.

Engelille annettiin tehtäväksi piirtää paperille korjaussuunnitelmat. Engel ei nähnyt tätäkään työtään valmiina, kuten ei Nikolainkirkkoakaan, vaan keisarillinen palatsi oli valmis vasta vuonna 1843. Perintöruhtinas Aleksanteri tuli vuonna 1851 Helsinkiin, mutta ei aivan tavalliselle visiitille, vaan nyt yliopiston kanslerin ominaisuudessa torumaan ylioppilaita, jotka olivat nousseet sijaiskansleri kenraali Nordensatamia vastaan.Vasta vuonna 1854 itse keisari Nikolai I saapui vierailulle. Kävi varmistamassa kansansa uskollisuutta, sillä Krimin sota oli alkanut.Ettei meillä vaan olisi heittäydytty uhmakkaaksi.

Tällainen oli nykyisen Presidentinlinnan alku. Heidenstrauchin kauppiastalosta suolamakasiineineen kultaa ja kristallia täynnä olevaksi linnaksi entisen Rantakadun päässä. Siitä ei liioin tullut Suomen kuninkaan asuntoa, kun kuninkaaksi aiottu Hessenin prinssi Friedrich Karl kieltäytyi pestistä vuonna 1918. Taloa oli jo ehditty alkaa kutsua "linnaksi" ja linnaksi se jäi. Linna saatiin kunnostettua tasavaltaan sopivammaksi vuonna 1921 ja sitä ovat monet presidentit isännöineet ja asuntonaankin pitäneet. Urho Kekkonen asui Tamminiemessä ja Mäntyniemeen valmistui presidenteille asunto 1993 ja siellä ollaankin sittemmin asuttu mieluummin kuin keskustassa.

Presidentinlinnaa kunnostetaan jälleen, kuten monesti aiemminkin. Se on vahvasti paketoitu ja odottaa entistä ehompana esiin putkahtamistaan. Remontin pitäisi olla tänä vuonna valmis, että päästään 6.12. tanssimaan ja juomaan boolia, itsenäisyyttä juhlistamaan.

Tämä oli entisen suolamakasiinin tarina ja se on aivan totta ja monelle Helsingin historiaa tuntevalle hyvinkin tuttu juttu.

2 kommenttia:

  1. En muistanut tuota linnan historiaa enää ja oli mielenkiintoista kuulla se kerrottuna. Ihanaa uppoutua historian siipien havinaan. Wikipediasta löysin luettelon osittain kuvien kanssa Helsinkiin ensimmäisenä rakennetuista taloista. Sitä tutkiessa ilta sitten kuluikin :D
    Hyvää sunnuntaita teille molemmille.

    VastaaPoista
  2. Hyvää sunnuntaita Sinullekin, Tiuku.

    VastaaPoista