4. syyskuuta 2014

SUKLAATA SYÖDEN

En ole mikään suklaafanaatikko, mutta nyt pistelen suklaata, johon kaakaopavut on kerätty Venezuelan puista.  Sitten  jalostettu suklaaksi Saksassa Rauschin suklaavalmistamossa. No, jos tämä suklaa ja vaikkapa Fazerin pantaisiin suuhuni, en erottaisi, kumpaa söisin. Viinien kanssa on sama juttu. En edes maista niistä samettisuutta, nahkaisuutta, marjaisuutta, saati pystyisin maut erottelemaan. Valkoisen erotan punaisesta ja aivan taatusti kuohuviinin taas näistä. Ja tässä imeskeltyäni tätä suklaata, tulin tulokseen, että suklaa kuin suklaa. Olkoon kaakao vaikka mistä.

Soitin uudemman kerran huoltoon mattotelineen polkupyöristä. Lappu, missä kiellettiin pyörien säilyttäminen mattotelineessä, on poistettu. Siinä meni myös se ukaasi, että huolto tiettyyn päivään mennessä tulee pyörät poistamaan. Tytteli puhelimessa tiuskaisi minulle "ei me voida kydä siellä joka päivä pyöriä irottamassa". No, ei oltu ensimmäistäkään kertaa, vaikka luvattiin. Siinä meni huollon ja koko taloyhtiön luottamus ja asukkaat hymyilevät vastedes tämmöisille "ukaaseille". No, minähän panin sitten sähköpostia isännöitsijälle, kun ensin olin hänelle soittanut saamatta puhelimeen. Minusta nimittäin meidän on ehdottomasti saatava mattotelineemme jälleen sille uskottuun tehtävään ja se  on maton tampaamista.

Italialaisen ystäväni kodissa oli käynyt heidän poissaollessaan varkaita. Veivät korut, rahat, tekivät ilkivaltaa ja sotkivat paikat. Aika kaamea kotiin paluu. Ystäväni kertoi sielläpäin näitä afäärejä olevan tekemässä romanialaiset.  Heitä riittää kaikkialle ja iso osa aina pahantekoon. Sitten ystäväni, suuri taiteen ystävä, oli pökertynyt luettuaan minun kirjeestäni, mitenkä Havis Amandaa on raiskattu alentamalla hänet hotellihuoneeksi. Eikä kahdeksan metrinen pissaava poika sen enempää Kauppatorilla saanut hyväksyntää, vaan halveksuntaa.  No, hiukan Mantaa minäkin säälin, jos totta puhun. Enkä ole enää varma, jos Ville Vallgreenkaan Mantan hyväksyisi parisänkyyn. 1600 euroa yö! Ja kaikki yöt buukattu.

Blogin kirjoittaja Dessu oli oikein paikan päällä käynyt Hotel Mantan katsastamassa. Sisäänpääsymaksu oli muistaakseni viisi euroa. En oikein Dessun kirjoituksesta päässyt selville, mitä hän sisimmässään  japanilaisen taiteilijan työstä ajatteli. Lokakuussa vasta tori normalisoituu ja Manta on vain Manta. Ja häntä saa katsella aivan ilmaiseksi.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti