Helsingissä ei saa istua ilman vaatteita lasikopissa. Ei edes taiteen nimissä. Mitenkä minä muistan semmoisen taidepläjäyksen, kun alastomia ihmisiä makoili julkisella paikalla kasapäin ja se sallittiin. Muistanko väärin, että tämmöinen esitys oli Helsingissä? Sekin taisi olla jonkun ulkomaalaisen taiteilijan juttu.
No, hiukan huvitti poliisin kielteinen suhtautuminen tähän lasikoppi-istumiseen ilkosillaan, kun kaikkialla näkee kaikenlaista, eikä estot suuremmin ole haittaamassa. Televisio pullollaan "siveettömyyttä", kirjallisuus uhkuu intiimejä asioita, elokuvissa näytetään vaikka mitä, taidegallerioiden seinillä on alastomuutta ja teattereiden lavoilla ollaan silloin tällöin ilman rihman kiertämääkään. Mikäs tässä iäkkään naisen istumisessa nakusillaan nyt sai poliisin tarkistamaan moraalikäsitteitään ja kaivamaan jostain pykälän, jossa määritellään taiteen luonne julkisella paikalla? Teoksella on oikein nimikin: Ceci n´est pas. Taiteilija on hollantilainen Dries Verhoeven. Teos kiertänyt monissa Euroopan kaupungeissa, mutta vain Helsingissä sensuuri hyökkäsi sen kimppuun.
Nainen pantiin pukeutumaan alusvaatteisiin. Ja ne pilasivat koko esityksen. Rintaliivit ja housut ainakin minusta saivat teokselle naurettavia muotoja. Nythän hän oli kuin joku prostituoitu odottamassa asiakasta työpaikkansa ikkunassa.Tuskin taiteilija tätä oli tarkoittanut. Hei, me eletään 2000-lukua, eikä mikään ole enää uutta auringon alla. Sen myönnän, että tämänlaatuinen taide ei minussa ihastuksen huudahduksia saa aikaan, mutta en teilaakaan. Taide on laaja käsite, annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti