29. marraskuuta 2014

VÄHÄN TÄTÄ JA TUOTA

Puoliso siis kotona. Kiittelin sairaalan osaston henkilökuntaa, erityisesti kahta omahoitajaa, joiden työskentelyyn ja puolisosta huolehtimiseen olin tyytyväinen. Nyt olemme omillamme, eikä valittamista ole. Suhteellisen hyvin menee. Yöt nukutaan ja aamupuuhatkin sujuvat kitkatta.

Stockmannilta soitettiin, että Puolasta tullut lähetys ja siinä mukana putkilamppuja, joita tilasin. Hyvä Puola! En kyllä vieläkään ymmärrä, miksi ei tavaratalolla ole minkäänlaista käsivarastoa, josta ottaa hyllyn tyhjennettyä. No, en ymmärrä tässä elämässä paljoa muutakaan. Tiistaina taas tuuraajapäivä ja pääsen lamput hakemaan.

Vaikka päivän/päivien puheenaiheena on tasa-arvoinen avioliittolaki, niin en siihen suuremmin puutu. Toki hyväksyn ja tietysti myös olen sitä mieltä, että kaikilla ihmisillä pitäisi olla samat oikeudet riippumatta seksuaalisista suuntautumisistaan. Tästäkään asiasta en kaikkea ymmärrä, mitä muutoksia tulee mahdollisen lain astuttua voimaan. Eduskunnan äänestyksen tulos kuitenkin sai riemumieltä aikaan ja kansaa kokoontumaan puolesta ja vastaan. Mitähän mahtaisi isäni sanoa asiasta? Hän vastusti homoseksuaalisuutta henkeen ja vereen, piti sitä vakavana sairautena. Sai melkein sydänkohtauksen saatuaan seinänaapurikseen homomiehen, joka sivumennen sanottuna, oli varsin kiva ja miellyttävä ihminen.

C soitti ja panimme taas maailmaa järjestykseen. Sitten hänen piti panna puhelin lataukseen. Kuulin vain piippauksen ja järjesteleminen jäi kesken. Myyjäisiin hän ei mene, vaikka juuri nyt on niiden kuumin aika. Enkä mene minäkään. Perinteiset Wanhan Sataman joulumessut eivät sovi ajankohdaltaan tuuraajapäivääni. Samoin kävi viime vuonna. Tuomaan Markkinat Senaatintorilla on ainoa toivoni, jos mielin sinne sekaan. Tori on nupukivistä, jotta rollaattori tärisee, mutta mitäpä sitä ei kestäisi, jos on hillitön halu. Onko minulla, jää nähtäväksi.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti