31. tammikuuta 2015

EI AINAKAAN VIHAPUHETTA

Niin kuin vielä vuonna 1914 oli? Että ihan? Venäläinen tutkimuslaitos RISI pelottaa kertomalla, että rajat muutettaisiin Suomenkin kohdalla, kuten ne olivat ennen, siis kuten tsaarin aikaan. Minulla on ystävä, joka vakaasti uskoo tämmöiseen mahdollisuuteen ja minä teilaan. Mutta aina kun tämmöisestä kuulee/lukee, alkaa sydäntä kylmätä. Kaikki pysyköön ennallaan. Piste.

Toinen puheenaihe on vihapuhe. Mitä on vihapuhe? Kinkkinen juttu jopa oikeudelle, jossa joskus joudutaan asiaan paneutumaan. Sananvapaus? Poliitikkojen blogeihin puututaan, kun heistä joku kirjoittaa omia mielipiteitään avoimesti. Minäkin, vaikka poliitikko en olekaan, sorrun joskus sanailemaan ehkä jonkun mielestä ankarastikin Suomessa majailevista kerjäläisistä. En heidän menettelyitään talojen nurkissa hyväksy. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä ansaitsemiskeino on järjestettyä ja joku muu jossain saa kerjäläisen tienisteistä suurimman osan. Olen myös sitä mieltä, että joskus liiankin hanakasti puututaan ihmisten kirjoituksiin ja pohditaan, voiko noin sanoa ketään loukkaamatta? Pitäisi käyttää enemmän ehkä-sanaa ja verbin konditionaalia, sanoo kielentutkija Elina Vitikka Helsingin Sanomissa Leena Virtasen kolumnissa. Sananvapaus? Jokin aika takaperin mietittiin, mikä on rasismia. Kaikki tuntui olevan. Vihapuhe toki voi pitää sisällään rasismin, selvää kuin pläkki. Mistä tahansa kirjoituksesta voi joku loukkaantua ja vääntää sen vihapuheeksi. Kuten sanoin: kinkkinen asia.

Muuten tämä päivä menee seesteisesti toivon mukaan ilman, että joku suivaantuisi sanomisistani. Herkku tuo tilauksen, jääkaapissa on jälleen ruokaa. Huomenna on sunnuntai ja ensi viikko on tapahtumarikas meillä. On pesunaisia, Kotisairaalaa ja tuuraajaa. On myös uusi kuukausi. Kevääseen ja kesään toki vielä aikaa.

Oi, suveen on paljon aikaa,
lumi tulee ensin ja pakkanen
ja pimeät päivät myötä sen
ja viimat tuiskusäiden
ja ankara paino jäiden.
Ja ne lähtevät kaikki,
kun aika on,
suvi pilliä soittaa vallaton,
ja rannat naurua raikaa

Jään alla jo nauraa salaa
sata iloista pientä kalaa.

(Aale Tynni Jään alla-runosta viimeiset säkeet)












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti