2. tammikuuta 2015

VALSSIT MIELESSÄ

Vaikka ystävien kesken vaihdetaan joulukortit, joissa on myös toivotukset seuraavalle vuodelle, niin silti soitetaan tammikuun ensimmäisenä ja palataan samoihin toivotuksiin. Ihan kivaa. Joskus ennen, kun olimme varmoja, että hereillä ollaan ja kellon kumahtaessa kaksitoista yöllä ja uusi vuosi oli jo oveen koputtanut, soitimme juuri silloin. Sitten vaihdettiin tähän päiväsoittoon. On se vaan niin ihanata, kun on ystäviä. Eivätkä ole mikään itsestäänselvyys, pitää olla kiitollinen ja minä olen.

Puhelinsoittojen lisäksi eilinen uudenvuodenpäivä meni menojaan ihan rutiinisti. Straussien säveliin television ääressä oli aikaa.  Minulla on niitä levyilläkin ja kun on vuosien mittaan kuunnellut ja katsellut näköradiosta ennenkin, niin tuttuja ovat soinnut. Kuinka monta niitä Strauss-säveltäjiä oikein oli? Richard, Johann, Josef, ja taas Johann sekä Eduard ainakin. Minulla oli kerran Strauss-niminen hammaslääkäri, mutta hänestä ei aikanani koskaan lähtenyt muuta kuin poran raastava ääni. Ei lähelläkään blauen Donau´ta. Minulla oli ilo vuosien mittaan tanssia valssia oman isäni kanssa. Tosin harvemmin Straussin tahtiin. Isä ei ollut mikään parkettien partaveitsi, mutta valssin hän taisi. Minä taas taidon oppinut Akseli Vuorisolan tanssikoulussa.

Tulla tupsahti mieleen sekin, että muinoin uudenvuodenaattovieraiden kanssa valettiin tinaa. Viskattiin sula massa puusaaviin kylmään veteen ja katsottiin seinältä tinatekeleen varjoa ja luettiin tulevaisuutta. Miten tinaseos veteen heitettiin, vaikutti muotoon. Aikamoisia teoksia tuli. Säilytin omiani joitakin vuosia ja sitten hävitin. Espanjassa kellon lyödessä keskiyötä ja vuoden vaihtuessa, oli/on tapana syödä kaksitoista viinirypälettä nopeasti ja kellon lyömisen ajassa. Kuulostaa helpolta, mutta ei sitten ole. Ei ainakaan tämmöiset pohjoisen hampaat ehtineet tahtiin laisinkaan mukaan, nieleminenkin kävi työstä. Tapasten syömisessä onnistuin paremmin.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti