26. helmikuuta 2015

KUMMALLISTA MEININKIÄ

Maailman kirjat taas sekaisin. Joitakin päiviä sitten minulla oli satamäärin blogin lukijoita Zimbabwe-nimisessä maassa kaukaisessa Afrikassa. Joka päivä. No, en uskonut. Joku häikkä jossakin järjestelmässä. Tätä jatkui ja jatkui ja toivoin loppuvan. Loppuikin. "Zimbabwelaiset" minut hylkäsivät. Normaalisti meni muutamia päiviä ja sitten tilastossa lukee, että esimerkiksi eilen oli lukijoita pitkälti viidettä sataa. Mukamas. No, en taaskaan uskonut. Eikä kone tarkentanut, missä päin maailmaa Stadin Friidua nyt luetaan. Toivottavasti tämäkin tasaantuu ja koneen käytös normalisoituu. En tykkää tämmöisistä jekuista.

Viime aikoina ovat myös puhelinmyyjät kiusanneet. Eilenkin. Ottavat jostain katalogista nimen ja numeron, soittavat. Tämä väitti minun vastanneen joihinkin kirjojen lukemiseen liittyviin kysymyksiin, jota en tietenkään ole tehnyt. Hän luetteli tarkan osoitteenkin saadakseen minut vakuuttuneeksi ja hämmentyneeksi. Osoitteenkin saa jostain aivan vaivatta.  En mennyt siihenkään lankaan. Joskus lehtien vuosikertojen myyjät kiittävät lehtitilauksesta ja yhteistyöstä, jota en ole tehnyt, ja yrittävät saada uuden tilauksen. Minulla on puhelinnumero, josta saa eston tämän kaltaisille hyökkäyksille, mutta en ole vielä estoa tehnyt.

Mitä kirjoihin tulee, varsinaisesti en lue enää nykyisin, mutta kuuntelen äänikirjoja. Nyt menossa Panu Rajalan kerrontaa Tulisoihtu pimeään-kirjassa (WSOY 2014) Olavi Paavolaisesta. Paavolainen on minulle ollut ja on vieras kirjailija, vaikka jotain pientä hänestä tiedänkin. Mitään hänen kirjaansa en ole koskaan kokonaisuudessa lukenut. Hän kuuluu kuitenkin vahvasti suomalaiseen kirjallisuushistoriaan ja ehkä on hyvä minun häneen hiukan tutustua Rajalan kautta. Kirjan on arvostellut muun muassa Kuisma Korhonen ja hänen mukaansa Panu Rajala paneutuukin enemmän kirjailijan persoonaan kuin tuotantoon.





2 kommenttia:

  1. Ei ole satamaarin, vain yksi, joka lukee blogiasi kannykalla ja nainollen jokainen postaus rekisteroityy omanaan.

    Kiitos mielenkiintoisista historiatarinoista ja arjen sattumuksista. Nautin kunnon suomenkielen lukemisesta taalla kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Virva Makaza ja lämpimät kiitokset kommentistasi, joka ei aivan naapurista tullutkaan. Kiitän myös mielenkiinnostasi blogiani kohtaan ja olen iloinen, että ihan oikeasti Zimbabwessa sitä luetaan.

      Poista