PILLERIRUMBAA

Halusin puolisolle fysioterapiaa ja sain. Hänen jalkansa ovat aina koukussa ja ottaa kipeää, jos suoristaa. Tästä vaivasta on päästävä jos suinkin mahdollista. Kelasta tuli ilmoitus, että myöntävät  10 hoitokertaa kotona. Alkamisajankohta on vielä avoin. Olenpa, olenpa iloinen kuin se entinen kissa jäällä. Ja kiitollinen Kotisairaalalle.

Koetan saada seuraavasta asiasta järkeä, kun edelleenkin ollaan sitä mieltä, että puolison lääkkeistä viimeinen on oltava maarussa, ennen kuin resepti uusitaan ja apteekki antaa. Nyt on minun kohdallani niin, etteivät viimeinen pilleri ja tuuraaja kohtaa. Soitin Kotisairaalaan huolestuneena uudemman kerran ja lääkäri lupasi lähettää e-reseptin muutamaa pilleriä varten, että puoliso ei jää ilman lääkettään. Saan sitten säällisen määrän, kun ajankohta on oikea.

Herttinen näitä sääntöjä! Motkotin, mutta ihan vähän vaan. Eikä vika kaiketi ole Kotisairaalan, vaan ehkä Kelan ja tyhmien määräysten, joita ei maallikko ymmärrä. Nyt on pitkän ajan aikana soiteltava Kotisairaalaan, kun lääkemääräykset eivät suinkaan umpeudu kaikki samalla hetkellä. Luultavasti päätän tulla tästäkin asiasta kiukkuiseksi. Pääsen tänään tuuraajapäivänä apteekkiin ja seuraava varsinainen pääseminen on 4.6.  No, olenhan minä ensi viikolla lietsussa ja kotona vahteja, mutta niistä päivistä ei liikenne apteekkiaikaa. Tämä on, kuulkaas, joskus semmoista minuuttipeliä ja järjestelemistä, että hirvittää. Asiat paranevat, kunhan palveluseteli astuu voimaan ja saan viideksi tunniksi yhtäpötköä jonkun kotiin sijaisekseni. Sos.tsto palaa asiaan ja olen jo alustavasti ruodussa. Mitä ihminen VOI tehdä viidellä tunnilla? Olen varmaankin ihan pökerryksissä ensimmäisen tunnin.

Skandaali! Entinen Kristillisten ja nykyinen Perussuomalaisten Toimi Kankaanniemi oli sairaslomalla jäätyään kiinni sopimattomista viesteistä nuorille naisille. Aina ne sairastuu. No, pitäähän sitä hiukan miettiä tekemisiään ihan rauhassa kuin sitäkin, että kannattiko. Rankaisu tuli ja hallitusneuvottelut menivät sivu suun. Hävettääkö? Susi sen tietää, jos sekään. Voi, voi noita vanhenevia herroja ja heidän kaipuutaan takaisin nuoruuteen.

Eräs tuttavani kuulee ääniä. Kysyi, jos minä kuulen. Kuuntelin ja kuulin, mutta se ääni oli tuttavani ääni. Kerroin lukeneeni ihmisistä, jotka kuulevat ääniä alvariinsa ja ne äänet käskevät tekemään kaikenlaista, joista voi saada harmeja. Sitten on ihmisiä, jotka puolestaan näkevät kaikenlaista, esimerkiksi vaaleanpunaisia elefantteja tai kaiken kahtena. Tuttava närkästyi ja väitti, ettei minun kanssani voi puhua. Lopetimme puhelun. Minä en enää kuullut ääniä, ennen kuin naapuri pamautti ovensa kiinni.