Katselin eilen monien muiden lailla Bettinan ohjelmaa YLE Fem-kanavalta. Vieraana Jutta Zilliacus. Seuraan tuli myöhemmin Christine Schildt, edesmenneen Göran Schildtin puoliso ja Jutan hyvä ystävä. Christine ja Göran asuivat Leros-saaressa ja siitä ajasta on Camilla Lindberg kirjoittanut kirjan. Kirjoitin kirjaan tutustuttuani blogiini "Välimeren pieni saari" ja kerroin Schildteistä ja heidän saarestaan. Kas kummaa, tekstini tulee googlettamalla Christine Schildtin kohdalla ja sitä on eilen luettu 30 kertaa. Kuinka hauskaa! Ehkä joku ostaa myös Lindbergin kirjan. Tai löytää Göran Schildtin itsensä kirjoittamia. Lukee ja ihastuu Daphne-purjeveneen kanssa tehtyihin matkoihin. Niin minäkin olen tehnyt, lukenut ja hullaantunut.
Tänään on äitienpäivä. Kahvia ja kukkia kodeissa vuoteeseen, kortteja ja halauksia, kiitoksia siitä, että juuri tämä äiti on meidän äiti. Minun äitini ei välittänyt äitienpäivästä. Toki näytti ilahtuneelta ja kuunteli, kun luin hänelle pikkutytön äänellä Lauri Pohjanpään runon "Kaivotiellä". Muita seremonioita ei meillä sinä päivänä ollutkaan. Jo ollessani aikuinen veimme, mieheni ja minä, vanhempamme äitienpäivälounaalle.
Lapsuuden äitienpäiviä häiritsi Eläintarhan ajot. Isät ja aviomiehet, pojatkin istuivat Eltsun katsomossa (minäkin joskus isäni kanssa) ja koko Töölö tärisi moottorien jylinästä. Päivä oli monelle äidille aikamoinen koettelemus osan perheestä kaikotessa moottoriurheilun pariin. Ajot Eläintarhassa saivat lopulta niin suurta vastustusta, että ne lopetettiin. Eikä tapahtumapaikka enää vastannut tarkoitustaan autojen muututtua aina vaan nopeammiksi. Äidit saivat päivänsä takaisin. Nykyisin äitienpäivä on enemmän ja enemmän kaupallistunut. Mainonta ehkä äitejä kiinnostavista tarvikkeista aloitetaan varhain, kukkakaupat pursuavat ruusuista ja ravintolat houkuttelevat äitienpäivälounailla.
Jossain on kuitenkin äitejä, jotka ovat unohduksissa. Piirongin päällä saattaa olla kortti vuosien takaa, kun lapsi vielä muisti äitiä. Kortti on kellastunut ja kulunut rakastavien käsien sitä silitellessä aikojen saatossa. Mutta joskus vielä lapsi tulee, ajattelee äiti, hänellä on työ ja kiireet, mutta hän tulee jonain päivänä.
Hyvää Äitienpäivää! Suomen liput liehuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti