25. toukokuuta 2015

TÄTÄ MIELTÄ

Uusi aamu, hääpäivän aamu ja tässä istun koneen ääressä. Pesijät joidenkin tuntien kuluttua. Valmistaudun ärtyneisyyteen. Puoliso nukkuu vielä, kello käy seitsemää aamulla. Sitten onkin herättämisen aika ja aamutoiminnot. Kun koittaa hetki, jolloin saan kaataa itselleni mukiin kahvia kaiken tehtyäni, nautin. Puoliso puhtoisena vuoteessa, puuro lämmittää hänen vatsassaan, makuuhuoneen ikkuna auki. Pihalta lehahtaa alkavan kesän tuoksu ja vastapäinen talo on peittynyt koivujen lehvästöjen taakse. Lokki lentää ikkunan ohi. Talo vielä yöhiljaisena alkaa heräillä ja hissi odottelee ensimmäisiä matkustajia.

Herkku tuo huomenna jääkaapin täytettä. Tämä viikko kun on semmoinen, etten suuremmin ruokapuotiin pääse. Kysyin kyllä sijaiseltani, jos keskiviikkona poliisikäynnin jälkeen saisin piipahtaa ostoksilla, jos hänellä on aikaa olla meillä sen verran. On kuulemma. Ihana asia. Expert on avattu Stockmannilla, jos vaikka saisin tuulettimen muun asioimisen lisäksi. Tuuraajapäivä on kokonaisuudessaan pyhitetty kampaajalle. On tämä tämmöistä. "Kertakaikkiaan", siteeratakseni Eero Roinetta Niskavuoren rengin osassa.

On alkanut kyllästyttää. Tuo ylenpalttinen keskustelu ja haloo homoseksuaalisuudesta. Sateenkaariliput liehuvat, marssitaan, kokoonnutaan, puhutaan, suudellaan, on elokuvia, kerrotaan kuka on ja kuka ei.  Ymmärrän homoseksuaaleja, ovathan saaneet olla piilossa vuosikaudet, jopa kieltää itsensä muitten ihmisten takia, pitää yhteiskunnan vaatimia kulisseja yllä. Homoutta on pidetty rikollisuutena ja sairautena. Nyt on vapauduttu ja tultu avoimemmiksi, hyväksyvämmiksi, ymmärtäväisemmiksi. Hyvä niin. Liika riehuminen asian takia on minusta kuitenkin turhaa. Vai onko se joku muotijuttu, että mainostetaan homoseksualismia kaikin tavoin? Miksi ihmeessä? Ollaan kaikki semmoisia kuin ollaan ilman rumpujen päristämistä.

On maita, joissa vielä homoseksualismi on kriminalisoitu ja rangaistukset ilmitulosta ovat rankkoja. Tästä pitää päästä. Senkin silmäätekevän ministerin sanominen Stephen Fryn ohjelmassa, että hänen maassaan hyväksytään lapsen raiskaaminen mutta ei homoseksualismia, kuulosti pöyristyttävältä ja asia vaatisi nopeasti lakimuutoksen. Tämän kaltaisissa maissa liehukoon sateenkaarilippu.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti