14. toukokuuta 2015

VÄHÄN VOIVOTTELEMISTA

Nyt minä valitan. Omaa vaivaa ihan. Vähän toki. Perhanan ishias tai mikä lie. Usein nykyisin kävellessä iskee hirmuinen särky vasempaan jalkaan koko pituudelta reidestä nilkkaan. Pitää äkisti istua ja tömähdän muitta mutkitta rollaattorin päälle. Vaihdan asentoa, kunnes hellittää, että pääsen taas jatkamaan. Ei auta pillerit, ei. Mutta villainen lämpö ja oikea asento kyllä. Ei koske, ei särje, ei tunnu, oikeastaan kaikki hyvin, melkein. Jos on kotona läpiveto, se alkaa. Jos seison ilman villaa jääkaapin avonaisen oven edessä, alkaa. Jos taksissa ilmastointi, alkaa. Jos on koleaa, tuulista ja sateista ulkona, alkaa. Eikö olekin kummallista?  Ja elämää hankaloittavaa. Joskus on päiviä, kun kaikki ikuista lonkkavaivaa lukuun ottamatta siedettävää. Nytkin. Mutta ai niin, minähän istun. Ja vyötärölle lujasti kiedottu mammavainaan virkattu hapsullinen villaliina, jonka olen perinyt äidiltäni, joka on sen perinyt omaltaan ja voi olla, että mammakin on sen perinyt.

Olen yrittänyt laatia itselleni muistilistaa asioista, joita aion esittää fokuskeskustelussa omaishoitajuudesta tilaisuudessa, johon minut on kutsuttu. Saa/pitää kertoa sekä positiivisista että negatiivisista asioista kuin myös toiveista. Negatiiviset asiat olen julkituonut moneenkin kertaan ja ovat varmasti keskustelua ohjaavien henkilöiden tiedossa. Toki omalla kohdallamme moni asia muuttuikin parempaan suuntaan valitusteni jälkeen. Edelleen kuitenkin olen sitä mieltä, että esimerkiksi kotiavun organisaation rattaissa on ruostetta ja kitkaa. Kaupungilla myös parantamisen varaa mitä koko omaishoitajuuteen tulee.

Eilen satoi käytännöllisesti katsoen koko päivän. Vein roskat kuitenkin urheasti. Jätehuone oli täynnä poisheitettäviä huonekaluja. Ei sallittua, mutta usein pakkotilanne autottomalle henkilölle. Milläs kuljetat kaatopaikalle tai kierrätyskeskukseen? Keskukset hakevat hyväkuntoisia ja myyntikelpoisia esineitä. Muut jäävät omistajan kontolle. Kaatopaikoilla on ongelmajätettä, kun ihmisten on vaikea päästä niistä laillisesti eroon. Helsingissä kiertää joitakin ongelmajätettä kerääviä autoja, mutta niiden pysähdyspaikat eivät ole aina sopivissa kohdin. Olen  sopinut uutta isompaa kodinkonetta ostaessa, että vanha viedään pois, kun uusi on tuotu. Taloyhtiöt voisivat muutaman kerran vuodessa tilata ongelmajätteitä ja muuta isompaa poisheitettävää varten lava, jonne asukkaat saavat heittää hylkäämänsä tavarat. Pienkoneita varten voisi jätehuoneeseen järjestää niillekin oma laatikkonsa. Onhan lasille, kartongille, paperille, metallille ja biojätteillekin omansa.










2 kommenttia:

  1. Voihan hitsi noita kipuja, kaiken muun ohella. En voi kuin toivoa, etteivät ne hankaloittaisi teidän elämäänne ainakaan yhtään enempää. Valittaminen "vähän" on vain hyväksi, sekä sinulle että meille muille *emme me muuten tietäisi*.
    Huonekaluista roskakatoksissa sen verran, että näin meilläkin. Ei kyllä usein, sillä tavarat menevät jakoon isossa talossa äkkiä. Juu, olen siellä minäkin dyykannut. :) Meillä tilataan kerran vuodessa talkoopäivänä jätelava muutamaksi tunniksi, jolloin lavalle voi viedä tavaraa ja samalla tyhjätään kellarikomeroiden viereen ja käytäville jätetyt romuläjät...Tuo pienkoneidea on hyvä - kannatan!!!

    VastaaPoista
  2. Polgara, kyllä ishias vaivaa ja hankaloittaa elämää, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta sen kanssa on toimeen tultava, kuten tiedät omien vaivojesi kanssa. Ihminen kestää yllättävän paljon.

    Jonnekin ovat jätehuoneen huonekalut kadonneet. Parempiin suihin niin sanoakseni? Valtava patja ei ole kelvannut ja nyt se on esteenä biolaatikolle pääsyyn.

    VastaaPoista