4. kesäkuuta 2015

"KIIRE ON, KIIRE ON, ME KIERRÄMME YMPÄRI AURINGON..."

Tänään vaate- ja ruokaostoksilla ja vähän muuallakin. Olin hakevinani myös passin, mutta väärästä kioskista. Heitti pari kilometriä. Nyt pitää järjestäytyä Töölön kisahallin lähelle. Yritän yhdistää korvalääkärikeikkaan, kun on melkein sama kaupunginosa. Pitäisi lukea ohjeet paremmin! Kun sentään poliisi lähetti.

Puoliso on jotakuinkin klani. Oikea kesätukka. Parturi tuli ja oli oikein miellyttävä ammatti-ihminen. En saanut nosturia toimimaan. Olin tehnyt alkuvalmistelut nostoliinaa myöten, pyöritellyt puolisoa oikeaoppiesti saadakseni liinan kohdalleen. Sitten akku paikoilleen nosturiin ja ei kun nostamaan. Mikään ei noussut. Painelin punaista nappiakin. Nosturi oli ja pysyi liikkumatta. Sitten käsipelillä, parturi ja minä, kiskottiin mies pyörätuoliin. No, lonkka ei tykännyt, mutta siinä ei auttanut muu kuin pieni irvistys. Hiukset leikattiin, parta ajettiin, keittiön lattia lakaistiin ja mies kammettiin takaisin vuoteeseen. Olin niin hullaantunut sekä puolison kesätukkaan että parturin avunantoon, että en meinannut lopettaa kiittelemistä. Ei mitään marinaa, että selkä ei kestä, ei osata, ei kuulu toimenkuvaan... Tämä oli kunnon parturi! Seuraavaksi alan hommata jalkahoitajaa puolisolle. Kynnet leikkaan, mutta olisi hyvä vähän tehdä muutakin. Jalkapohjahierontaa ja sen sellaista. Tämähän sujuu kuin tanssi. Ja sujui se nosturikin myöhemmin illalla. En antanut periksi.

Italiasta tuli kirje eli poliittinen selonteko sikäläisestä parlamentarismista ja pari sivua suivaantumista laillisiin ja laittomiin maahanmuuttajiin, joihin Italia kohta hukkuu. Ihan toista kuin meillä. Nämä kaksi asiaa ovat vuosikausia pysyneet meillä kirjeissämme vakioaiheina. Eteläinen Italia on päässyt jo kamppailemaan todellisen helteenkin kanssa  +35, mutta onneksi oli kestänyt vain viikon. Afrikka oli tämän lämpöaallon lähettänyt. Tulee sieltä muutakin kuin "märkäselkiä".

Huomenna lepopäivä. Ei kukaan eikä mitään. Ensi viikko taas on toista. Pesu, verikokeet, kiharat ja fysioterapeutti. Tiistaihin vielä mahtuisi. Taidan huilia.

Muuten, suoritin tänään urotyön. R-kioskilta kävelin Mannerheimintietä ja ylitin sen. Seppäkolmikko katseli onnahtelevaa kulkuani, mutta en kehdannut näyttää heille enkä ihmisille kovasti kremppaisuuttani. Jalkaan olin pannut vielä hulluuksissani kevyet korkokengät ja näillä eväillä konttailin Stockmannille. Olin aika poikki. Lonkka vielä enemmän. Mutta suoritin asiani, kaikki tyystin ja tulin sitten päästämään tuuraajan pois. Ruuan laittoa, syöttäminen ja mitä muuta päivään kuuluu. Ja nyt olisi miehen iltapalan vuoro. Ei kun töihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti