Urkeni uusi päivä, aika pilvinen, hurraa. Aamupuuhista suoriuduttu ajat sitten, roskat viety, ruokatilaus Herkkuun tehty ja yksi lasku maksettu. Siinähän sitä jo. Eilen ahkerampana. Vesi oli suljettuna puolisen tuntia, mutta pesurouvat tällä kerralla hyvästi myöhässä. Nosturia eivät käyttäneet puolisoa siirrettäessä, eikä sitä enää ylipäätäänkään käytetä. Vaihdoin vuodevaatteet ja panin koneeseen. Tein lounaan, syötin ja juotin. Konttailin rollaattorin kahvoissa ja olin hillittömän tyytyväinen itseeni. Ihan hävetti. Kotisairaalasta tultiin pyynnöstäni katsomaan puolison haavapainaumaa, joka alkanut erittää. Sain uudet ohjeet siteen kanssa ja loppuviikolla tullaan uudestaan. Hyvissä käsissä olemme.
Olemme saaneet uudet naapurit. Olen aina miettinyt, miten suhtautuisin, jos muslimiperhe asuisi samassa rapussa. Olin silkasta pelästyksestä lentää selälleni, kun ykskaks rapussa illansuussa roskista viedessäni tuli vastaan kiireestä kantapäähän mustaan vaatteeseen pukeutunut nainen. Vain silmät näkyivät. En osannut odottaa ja rappukäytävässä hämärää. Hän hypähti sivuun, suuntasi katseen muualle (olin kai vääräuskoisena saastainen) ja antoi minun rullautua ohi. Seuraavalla kerralla en säikähdä, kun tiedän. Mutta kun yllättäen lehahtaa eteen tämmöinen pikimustan burkan suojassa liikkuva ihminen, niin kyllä hiukan säpsähtää. Sittemmin on koko perhe,mies, poika ja rouva, tullut useinkin vastaan ja alan vähitellen tottua. En edelleenkään tiedä suhtautumistani. Ehkä jonain päivänä yllätän itseni puhuttelemalla heitä. Opastan itseni pehmeästi suvaitsevaisuuteen ja varovaiseen kanssakäymiseen.
Olen aiemmin asunut romanialaisten naapurina, joista oli harmia ja häiriötä ja jotka vuokranantaja lopulta hääti pois talosta. Tässä talossa asui puolalaisrouva ja nyt Montenegrosta rakkauden perässä Suomeen muuttanut O:n puoliso. Aivan viehättävä pakistanilaisperhe asui A-portaassa. Rouva pukeutui aina maansa tavan mukaisesti. Olivat lapsia lukuun ottamatta omissa oloissaan, mutta tervehtivät hymyillen. Ovat muuttaneet. O:n rouva kuuluu kiinteästi talon asukkaisiin ja tämän perheen kanssa aina vaihdan sanan jos kaksikin. Kun minä olin pieni vielä, kaikki naapurit aina suomalaisia. Meistä tuskin kukaan aavisti, että joidenkin vuosikymmenten jälkeen koko kaupunki on vahvasti kansainvälistynyt. Naapurikseen voi saada mistä tahansa maailman kolkasta tulleen. Kulttuurit sekoittuvat, ihmiset sekoittuvat, hyvästi mämmi ja karjalanpiirakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti