20. lokakuuta 2015

SUUNNITELMIA

Kunhan eilen vain olin ja ostin ruokaakin kaupungilla. Nelosta käytin. Millähän kulkuneuvolla sitten liikun uudesta asunnosta? Ratikasta en mielelläni luovu, mutta toki metrokin käy. Bussi ahdistaa, vaikea kampeutua apuvälineen kanssa. Ja mihin kaupunginosaan? Kulosaari tulisi kysymykseen, samoin nykyisin jo Kalliokin, Töölö tietysti...  Vuokrallehan minä. Näin asuttiin puolisonkin kanssa viime vuodet. Möimme aikoinaan asunto-osakkeet ja maksoimme jättivelkamme pois. Vuokra-asuntoja on hämmästyttävän runsaasti. Siksi olenkin heittäytynyt krantuksi. Ei minne tahansa, ei ensimmäiseen kerrokseen, ei hissittömään, ei hautaustoimistotaloon, ei taloon, jossa on olutkapakka (liian levotonta), ei taloon, jossa naapurit eivät puhu suomea tai ruotsia. Parveke tuntuu olevan useimmissa ja se on hyvä asia. Saunasta veisaan viis. Kunhan mietiskelen, mutta ei pidä liian kauaa. Ystävä jeesaa sen, minkä muilta töiltään ehtii. Arvokasta apua. Olen syvästi kiitollinen.

Tällä viikolla aion Vanhaan kauppahalliin. En ole remontin jälkeen vielä aikomuksista huolimatta ollut. Ehkä siitä konttailen Senaatintorille ja katsastan, miten torikorttelit voivat. Ovat tämän kaupungin "vanhaa kaupunkia". Kerroin pastorillekin, hänen kotonani ollessaan, Senaatintorin historiaa. Ei tuntunut tietävän työpaikkansa läheisyyden menneisyydestä paljoakaan. Ulrika Eleonoran kirkkokin oli uusi tieto ja vielä vähemmän tiesi sen paikalla joskus talvisin kököttäneestä näköislumikirkosta. Ei ollut kuullutkaan Tuomiokirkon kryptan alapuolella olevasta ruttoarkusta, jolla ruttoon kuolleita kuljetettiin viimeiseen lepopaikkaansa Helsingissä 1700-luvulla. Helsinkiläiset tuntevat Vanhan kirkon hautausmaan Ruttopuistona. Sinne ruton turmelevat vainajat haudattiin. Joitakin ruostuneita rautaristejä on hautausmaalla, jonka läpi tänä päivänä kuljetaan kiireisin askelin luomatta niihin katsettakaan. Samoin Senaatintoria ylittäessä. Kukaan ei juurikaan ajattele kävelevänsä entisen hautausmaan päällä. Turistit räpsivät kuvia kirkosta ja sitä ympäröivistä empire-rakennuksista. Yksi kauneimmista aukioista, sanoo joku. Eivät tiedä sen kalmokkaasta menneisyydestä.

Huomenna vien puolison tuhkan Hietaniemeen ystävän kanssa. Suuri graniittinen paasi vartioi hänen viimeistä leposijaansa, isäni sukuun avioliiton kautta tulleen rauhaa. Sinne minä hänet sukuhautaan lasken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti