19. helmikuuta 2016

UNETON ITÄKESKUKSESSA

Alkaa mennä vaikeaksi ja vakavaksi tämä minun unettomuuteni. Se alkoi mieheni kuolemasta pahentuen koko ajan. Viime yönä nukahdin kolmelta ja olen vastikään herännyt. Yleensä saan unesta kiinni vasta neljän-viiden maissa aamulla. Kaikkea olen kokeillut. Kuunnellut rentoutusmusiikkia, ollut illalla läträämättä läppäriä, katsomatta myöhään televisiota, koettanut olla jännittämättä, ajattelematta ikäviä asioita, olen laskenut lampaita, pakottautunut olemaan hiljaa vuoteessa unta odotellen. Ei auta mikään. Ensi viikolla varaan ajan lääkäriltä ja menen pyytämään unipillerireseptin. Jouduin käyttämään säännöllisemmin puolison kuoleman jälkeen ja pääsivät loppumaan. Lääkärini on hieman huono moisia myrkkyjä antamaan. Miten käy nyt, jää nähtäväksi.

Peruutin M:n kanssa suunnitellun Weiwei-näyttelyn. Siitä olen pahoillani. Mutta kun en kunnostani tiedä nukkumisen tai sen puutteen takia, on parempi olla menemättä. Peruutin myös taulujen seinille panon. On saatava elämä taas raiteilleen, yöunet normaaliksi, muuten mistään ei tule mitään.

Sain tekstiviestin ystävältäni Espanjan Alicantesta. Aurinkoa ja lämpöä, vaikka talvi sielläkin ollut. Hänellä siellä kakkosasunto, jossa viettää aikaa muutaman viikon kerrallaan miehensä kanssa. Valencian provinssissa en ole koskaan käynyt. Tarkoittaa etten muualla Manner-Espanjassa kuin Andaluciassa, mutta se sitten tutkittukin hyvin tarkasti kauttaaltaan. Voi kun pääsis vielä matkustamaan!! Se on ollut harrastuksistani aina ykkönen. Onneksi olen saanut nähdä aika paljon, vaikka Euroopan ulkopuolella vain pienen palan Marokkoa kuin myös Espanjalle kuuluvaa Ceutan kaupunkia Afrikan mantereella.

Nyt menen tiputtelemaa aamukahvia ja sen nautittuani nukun vähän tai kauemmin aikaa.



4 kommenttia:

  1. Täältä sivusta on tietysti helppo sanoa, mutta mitä jos vaan olisit mennyt näyttelyyn. Se olisi voinut antaa toisaalta voimia ja toisaalta unen kun olisit ollut liikkeellä. Mutta ihan totta, yöunet ovat tärkeitä. Toivottavasti ne ainakin ajan kanssa palaavat. Jokainen päivä vie kauemmaksi puolisosi kuolemasta ja aika tekee tehtävänsä. Tarvittavan ajan pituutta kun vaan ei voi tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ei olisi ollut minusta lähtijäksi. Olen fyysisesti väsynyt unen puutteesta ja jos nukkuminen onnistuu, niin se on aamuyöstä pitkälle päivään juuri siihen aikaan, kun pitäisi taiteesta nauttia. Odottelen aikaa parempaa. Kyllä se tästä.

      Poista
  2. Ulkoilmassa olo ja liikunta kenties parantavat uneen vaipumista. Melatoniini on myös kuulema oiva apu. Aina ei tarvitse turvautua lääkkeisiin - ainakaan kokeilematta ensin muita keinoja. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jutta, hyviä neuvoja, kiitos. Liikunta olisi oivallinen keino, mutta olen aika väsynyt edes siihen. Laahustan kauppaan nippa nappa. Melatoniinia harkitsen (sitä Sannakin ehdotti kommentissaan) ja tohtorin luo menen muutenkin juttelemaan. Kevättä kohti mennessä, petraannun.

      Poista