En tiedä, kuinka moni lukijoistani tietää nimen Susan Boyle. Minulle ja luultavasti koko maailmalle nimi oli tuntematon ennen vuotta 2009, jolloin hän otti osaa Britains Got Talent-kilpailuun. Hän marssi tuomareiden eteen tukevana ja sen näköisenä, että odotukset eivät olleet kovin suuret. Ikää oli enemmän kuin useimmilla muilla kilpailijoilla, 47v. Tuomaristo, purevan piikikkäästä arvostelusta kuuluisa Simon Cowell mukaan lukien, ei Boylelta suuria odottanut. Susan aloitti laulun "I Dreamed a Dream", yleisö ja tuomaristo hiljenivät Boylen äänen täyttäessä salin. Hän osasi laulaa! Siitä hetkestä tämän kauan työttömänä olleen brittinaisen elämä muuttui. Levyjä myyty miljoonia, hänet tunnetaan kaikkialla, esiintymismatkoja ympäri maailmaa, elämä hymyilee. Hyvä, Susan Boyle! Minuun hän teki lähtemättömän vaikutuksen.
Flunssassa mennään edelleen. Ei se koskaan ole päivän tai parin juttu. Juon litroittain kuumaa teetä ja se tekee hyvää. Yöpöydällä korkea pino runokirjoja. Äitini piti Aale Tynnistä ja isäni on ahkerasti Tynnin runokirjoja seurusteluaikana äidille antanut. Nimilehdellä on aina rakastuneen miehen omistuskirjoitus. Ehkä minun ei pitäisi niitä lukea. On kuin menisin maailmaan, joka ei minulle kuulu, tunkeudun täysin vieraana heidän salaisuuteensa, elämään, jossa en vielä ole.
"Minun majani on erämaan laidassa,/ Sen on nähnyt vain aurinko,/ joka nousee aavikon hiekasta,/ sen ovat nähneet villien gasellien/ ja lintujen ihanat silmät./ Siellä hengittää minun nuoruuteni/ Onnellisena kuin kukka,/ jonka kuvussa kastepisara/ heijastaa tähteä"
(Aale Tynni "Majani")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti