6. huhtikuuta 2016

METROMATKAILUA

Eilen stadissa ja Hakaniemen hallissakin. Ostin paahtopaista ja pullaa. Joku kertoi Helsingin Sanomissa, että suomalainen ruokaleipä lähestyy enemmän ja enemmän pullaa. Miten niin? Onhan ruista, kauraa ja ohraa ja kaikki terveellisyyksiä täynnä. Pullassa ei ole yleensä kuin vehnää ja rusinoita. Ellei ole erikoispullaa, jossa on kaikenlaista, eikä se muistuta vanhan ajan pullaa ollenkaan. Ostin vielä hallin siitä ranskalaistyyppisestä puodista jotain keksien tapaista ja viikunahilloa. Sitten menin kampaajalle.

Katselin metroasemalla ihmisiä. Ulkomaalaistaustaisia, kotimaista kansaa, vaivaisia kuten minä ja muita, lökäpöksyjä, reiällisiä farkkuja, muutamia sortseja, siinä kirjo. Enkä eksynyt. Osaan jo kulkea. Ajoin hissilläkin, eikä se jumittunut kerrosten väliin, joka minulla on aina hississä matkustaessani kauhuskenaariona. Koneportaissa taiteilin rollaattorin kansa. Metrossa, juuri kun olin saanut tungettua matkustuskortin laukkuun, tuli joukko lipun tarkastajia. Siinä vaunussa ei ollut yhtään pommilla matkustavaa. Ei mitään kivaa. Kuuntelin kuulutuksia asemista ja minulle selvisi ykskaks, että pääsen Itäkeskukseen silläkin metrolla, joka menee Vuosaareen. Jätin sen junan väliin, kun en ollut varma ja se oli niin ruma junakin. Odottelin Mellunmäen junaa, kun sillä olen ennenkin päässyt Itäkeskukseen. Väsyin. Nippanappa jaksoin pestä perunat kotona ja panna kiehumaan. Työnsin lihapullia mikroon ja join lasillisen viiniä. Se oli iltapäivän lounas.

Ihmiset ovat taas alkaneet jutella kanssani Itäkeskuksen penkeillä, joissa lepäilen. Viime aikoina en ole ollut juttutuulella, joten ynähdän vastauksia ja lepään nopeasti ja lähden jatkamaan matkaa. Eikö suomalaisen kuulu olla puhumaton, eikä ottaa missään tapauksessa kontaktia kehenkään? Onko se ihana tuppisuu- ja jöröaika jäänyt historiaan? Ei tämmöinen välittömyys sovi meille. Joku tolkku ja etäisyys pitää olla. Mun ympärillä on näkymätön, mutta tiukka muuri. Sen sisällä on mun yksityisalue. Ei sinne heitellä edes sanoja.

Täytyy soittaa talon huoltoon. Tykkään kyllä lämpimästä, mutta kun kylpyhuone on melkein kuin saunan oloinen, liika on liikaa. Putket, joissa vesi kulkee, ovat niin kuumat, ettei kättä voi pitää. Kylpyhuoneen kaapin hammastahnaputki ja meikinpoistoainepullot ovat reilun lämpimiä. Koko seinä hohkaa lämpöä. Ei liene luonnollista.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti