9. kesäkuuta 2016

MUSIIKKI ON MINUN RATTONI

Yksi mielinäyttelijöistäni on Morgan Freeman. Jos suinkin mahdollista, katson hänen elokuvansa. Nyt YleAreenasta "The Magic of Belle Isle"  (2012). Joku arvosteli leffan liian kliseiseksi. Arvostelut ovat henkilökohtaisia näkemyksiä. Minä tykkäsin. Tykkään aina herkistä, kauniista, itkettävistä ja romanttisista elokuvista. Maailmassa niin paljon kovaa, kylmyyttä, julmuutta, piittaamattomuutta ja sotaa, että tämmöinen lämminhenkinen leffa tekee niin hyvää.

Minulla sattuu olemaan levyllä Beethovenin Piano Sonata "Pathetique", jota Freemanin roolihenkilön naapurin rouva soitti. Tämän musiikkikappaleen tuntemuksella Freemanin Monte Wildhorn osoitti sivistyneisyytensä ja ehkä se oli hetki, kun naapurukset toisiinsa syvemmin ihastuivat. Soitin levyn heti ja soi se nytkin taustalla. Beethoven on ehdottomasti yksi mielisäveltäjistäni. Hänen musiikkiaan kuunneltu 1600-1700-luvulta lähtien. Eikä kyllästytä.

Löysin nimittäin soittimelle paikan ja hyvän löysinkin. Se on yhdistetyssä makuu- ja työhuoneessa, jossa suurimman osan päivästä vietän. Kaikkein paras hetki musiikin kuuntelemiseen on se, kun olen pitkälläni vuoteessa aivan liikkumatta silmät kiinni ja annan musiikin täyttää mielen ja sydämen. Maailma jää ulkopuolelle kaikkinensa, vain minä ja minussa musiikki.

Kauppaan pitäisi taas mennä. Muuta asiaa ei ole kuin hedelmien osto. Kirsikat ja hallaimet olen ahminut. Ruotsalaisia mansikoita on vielä pari rasiallista, viinirypäleitä, ananasta ja päärynöitä. Ei niillä loppuviikkoa pärjää. Samalla uusi paristo vaakaan, tai uusi vaaka. Olen päättänyt alkaa kotonakin seurata painon pudotustani. Vasta elokuussa lääkäriin. Sitten pitää mennä mekkokauppaan. Alkavat näyttää jo aika roikkuvaisilta vanhat. Siihenhän on pyrittykin. Mutta kyllä työtä vielä on.

Tänään salaatissa taas broileria, lusikallinen kastiketta, ei leipää ja palan painikkeena hanavettä. Heitin Brunnebyn mehupullot pois. Jälkiruuaksi hedelmiä ja paljon. Niiden syömisessä ei ole rajaa, sanoi tohtori, vaikka mukana tuleekin sokeria (ei siis lisättyä tietenkään). Mitään myöhäisillan välipalaa en enää ota, mutta myöhemmin iltapäivällä viili tai pieni ruisvoileipä (ei voita), pahville maistuva juustoviipale sen päällä ja taas vettä. Illalla ehkä mansikoita. Hullua kyllä: olen kylläinen ja minulla on hyvä olo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti