28. syyskuuta 2016

JOUTEN KOTONA

Liikkeellä eilen käytännöllisesti katsoen koko päivän. Ja olinpa sitten aivan ventti. Jalatkin, lonkasta puhumattakaan. Pikaisesti käväisin lasillisella  Veuve Clicquotia ja coctail-leivällä. Kotona hyvin myöhäinen lounassalaatti joskus neljän kieppeillä. Sen ostin valmiina.

Ateneumista Italiaan menevä kirja ja Ateneum-magneetti. Itselleni Nuuskamuikkus- ja Ateneum-magneetti sekä vielä musta sulkakynä (oikea sulka). Modiglianin näyttelyopas tulee myöhemmin lähempänä avajaisia. Jään odottelemaan.  Sitten vain pasteerailin siellä sun täällä kaupungilla ja vedin keuhkot täyteen ratikan ja entisten kotinurkkieni tuoksuja. Metromatkakaan ei pänninyt niin paljon kuin tavallisesti. Eräs mies oli nukahtanut (tarkistin, että hengitti). Ties kuinka kauan siinä ajellut edestakaisin päästä päähän?

Verikokeessakin olen ollut. Perjantaina tapaan tohtorin. Tänään luen Andre Agassia. Olen jo melkein puolessa välissä ja Andre lopettanut koulunkäynnin, ryhtynyt ammattilaistennispelaajaksi. On jo aikuinen mies ja julkkis. Rakastui Barbra Streisandiin ja hänen lauluääneensä niin tulisesti, että lähestyi taiteilijaa ja alkoivat kulkea yhdessä jonkin aikaa. Suurten tennistähtien nimiä vilisee niin kirjan sivuilla kuin Andren vastapelaajina. Grand slam-kilpailujen voitot olivat kiven takana pitkään, mutta sitten urkeni tie huipulle. Tienistit huikeat ja alla on uusi valkoinen Corvette.

H leikataan huomenna. Puhuimme puhelimessa ja lupasin soittaa sunnuntaina. Nykyisin käsileikkaus on päivähomma ja sitten kotiin, mutta yksin ei saa olla nukutuksen jälkeen. H:lla on onneksi käly, joka tulee yökylään ja avuksi. Yksikätisenä ei elämä luista yhtäkkisesti tottumattomalta.

C on linnoittautunut lähiomaistensa keskelle, eikä halua kontaktia edes minuun. Siispä en ole ollenkaan selvillä, miten ja missä mennään. Tämä on aivan erilaista käyttäytymistä kuin edellisissä syöpäsairauksissa. Olen pahoillani, mutta en voi mitään tehdä. Ehkä en kuule hänestä enää koskaan.

Alan kirjoittaa Italiaan kirjettä ja sitten jonain päivänä konttaan postiin saadakseni sekä kirjeen että kirjan ja magneetin paketoitua ja lähtemään matkaan. Olen varma, että hän ihastuu "Suomen taiteen tarinaan".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti