Olen jo yli puolen välin Kirjailijoiden Helsinki-kirjassa. Töölössä, minun lapsuuteni kotikulmilla, asuneet monet kirjailijat. Kun Töölöä rakennettiin, muutti vastavalmistuneeseen taloon Maria Jotuni ja Viljo Tarkiainen. Töölön rakennuskaava oli Lars Sonckin ja Gustaf Nyströmin. Minä asuin Töölössä vielä kauan naimisiin menoni jälkeenkin. Silloin kaupunginosa oli jo valmis ja asukkaita täynnä.
On ennenkin ollut "muotia" mennä joko naimisiin tai pitää muuten seuraa huomattavasti nuoremman henkilön kanssa. Ei se mikään 2000-luvun juttu ole. Ilmari Kianto sai lapsen 53 vuotta nuoremman naisen, 23v, kanssa. Lapsi kuitenkin menehtyi. Kiannolla oli kolmesta laillisesta avioliitosta, jotka olivat A-, B- ja C-sarjaa, kaksitoista lasta. Kianto joutui vankilaan kirjoitettuaan sikarilaatikon kanteen "venäläisille tovereille" Suomussalmella 1939 viestin venäjäksi, että nämä säästäisivät "köyhän kirjailijan kodin kunnioittamalla sitä sivumenolla". Kiantoa uhkasi teloitus maanpetoksesta. Joutui istumaan tutkintavankeudessa puoli vuotta ja sitten kuusi kuukautta vankilassa. Kiannon viesti sotimaan tulleille miehille katsottiin olevan merkki, missä vihollinen voisi majoittua "tuossa on saari autiona ja itään päin huvila muine rakennuksineen". Ilmari Kianto eli 95-vuotiaaksi ja jaksoi koko elämänsä katsella kauniitten naisten perään. Mutta Helsingistä korpikirjailija ei pitänyt, vaikka siellä asuikin joitakin vuosia Mariankadulla ottaen presidentti Kekkosenkin vastaan syntymäpäivinään.
Kirjailijoiden elämä oli vauhdikasta, joskus liiankin. Juopottelua keskustelujen lomassa, sivuhyppyjä avioliitossa, rahahuolia, kirjojen julkaisemisia, joskus kultaa ja kunniaa. Elämää, josta jälkipolville kerrotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti