23. marraskuuta 2016

LEHMIÄ, LAMPAITA JA RUNOILIJOITA

Eilen kaupassa, kuten olin päättänyt. Naapuri tuli portaassa vastaan ja keskustelimme hetken säästä. Pientä laihaa tihkua, ehkä enemmänkin vetistä sumua. Kävin parissa myymälässä ja lopuksi hedelmiä, rucolaa ja ruispuikuloita. Istuin penkillä ja viereeni istahti herrahenkilö, joka aloitti keskustelun sanomalla, että maailma on muuttunut. Hän kertoi, mitenkä siinä paikassa, missä nyt istuimme, söivät Itäkeskuksessa aikoinaan lehmät ja lampaat ruohoa. Se oli kuulemma 1950-lukua. Toivotin hyvää päivän jatkoa ja jätin hänet muistojensa pariin. Totta kai maailma on muuttunut ja hyvä niin. Maalaismaisema vaihtunut urbaaniin katukuvaan ja vilkkaaseen liike-elämään. Lammas on wc-paperipaketin kyljessä ja lehmä päässyt maitopurkkiin. Eläviä pidetään navetassa ja lampolassa jossain kaukana Helsingistä.

E. kertoi, että X Factorissa kilpaileva Saara Aalto on kotoisin Oulusta, eikä suinkaan Lapista, vaikka tuomari Sharon Osbourne on antanut ymmärtää hänen olevan porojen mailta vaarojen keskeltä pohjoisesta Suomesta (tai Norjasta, kuten Sharon laulajansa kerran esitteli muistamatta edes hänen nimeään). E. tuntee perheen. Kaikki ovat musiikki-ihmisiä, koko sukua myöten.

Olen nyt toisen Agatha Christien Poirot-kirjan kimpussa. Surukseni muistin, että kirjailijahan tappaa Poirotin aikanaan. Minusta Poirot olisi voinut vetäytyä vain eläkkeelle ja kirjoittaa vaikka muistelmansa. Kun tämä kirja on luettu, taidan taas marssia Suomalaiseen ja kurkata, onko runohyllyssä Tiihosta ja tilata lordi Byronin runokirjan, jos sitä saa, ja sitten ostaa jälleen pari Christietä. Kysellä vaikka myyjän kauhuksi saman tien Percy Bysshe Shelleyn runoja. Runot ja murhat sopivat hyvin yhteen. Samoilta saarilta kotoisin kaikki neljä herraa. Byron (kuoli Kreikassa), Keats (menehtyi Italiassa) ja Shelley (samoin Italiassa) pesunkestäviä englantilaisia ja Yeats syntyi Irlannissa ja meni Ranskaan kuolemaan.

MENNYT

Se aik´ on mennyt menojaan.
Se iäks tyhjiin juoksi!
Täss´ seisomme vain,
kun valittain
käy hautoja haamuja vainajain
nuo toivot, jotka tuonelaan
vei elon tumma vuoksi.

(Shelley, luultavasti 1817, viisi vuotta ennen runoilijan kuolemaa)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti