Televisiossa on Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut ( And then there were none, 1939) tunnin mittaisina pätkinä. Sen nimi on aikaisemmin ollut suomeksi Kymmenen pientä neekeripoikaa. Nykyisin ei saa neekeri-sanaa käyttää. Olen nähnyt Intimiteatterissa sen tällä neekeri-nimellä. Siitä on aikaa. Ja silloin n-sana oli yleisessä käytössä, eikä sitä katsottu JSN:ssä pahasti. Perintönä saamassani Otavan isossa tietosanakirjassa joskus 1930-luvulta on pitkät pätkät näistä henkilöistä, jotka asuvat Afrikassa ja nimi alkaa n:llä. Joskus on kirjoja takavarikoitu kustantajilta ja kirjakaupoista, jos niissä on ollut moraalittomuutta tai muuta kiellettyä. Miten kävisi tämän Ison tietosanakirjan yhdeksännen osan?
Kaiken uhallakin panen tähän muutaman säkeen lorusta Kymmenen pientä neekeripoikaa:
Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa silmänsä vain kahdeksan.
Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään
Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan...
Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,
hän meni, hirtti itsensä, ei jäljelle jäänyt yhtäkään.
Agatha Christie rakensi jännitystarinansa Frank Greenin runon (1869) ympärille, joka puolestaan perustuu Septimus Winnerin lauluun "Ten little Indians" (1868).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti