Poirot-kirjat eivät enää tällä erää maistu. Runoihinkaan en juuri nyt jaksa paneutua. Muistelmat? En voi sille mitään, että hymyilyttää hiukan, kun joku alle keski-ikäinen julkkis kirjoittaa "muistelmia". Muistelmia pannaan kansien väliin silloin, kun niitä todella on. Kokemusta muustakin kuin ihmisten palvomana olemista, pintapuolista julkisuutta, esiintymistä yleisölle. No, mikäs minä olen sanomaan? Nämä "seiskan" tapaiset jutut kansaa kiinnostavat. Plaraanhan minäkin Seiska-lehden läpi kampaajalla. Pitää tietää, mitä kullekin tapetilla sillä hetkellä olevalle tapahtuu. Unohdan kyllä saman tien, mutta eipä tuttavapiiriini kuulukaan -vaikka nuorempiakin on- heitä, keitä nuo asiat suuremmin kiinnostaisivat.
En ole vieläkään päässyt yli kaikesta lukemastani muistojen laatikossa. Ei olisi pitänyt sen kantta avata, vaan kiikuttaa suoraa päätä jätesäkissä roskikseen. Päiväkirjat olivat kummatkin keskikouluajalta ja kaiken kattavaa huolettomuutta kannesta kanteen. Poikajuttuja, kesän viettoa, vanhempien kanssa matkustelua, koulumaailmaa, läksyjen kanssa kamppailua, kavereita. Mitäpä sitä muutakaan siinä iässä? Nimistä tiesin, että monet meistä jo jättäneet tämän elämän.
Lumi lisääntynyt. Eilen piti käväistä roskat viemässä. Panin parvekkeelle. Paistoin ahvenfileitä, tein salaatin ja avasin pienen viinipullon. Tänään aprikoitsen ulos lähtemisestä. Merkittävää asiaa ei ole (paitsi roskis), pasteerailen vain jonnekin, vaikka metroon ja sitten katson suunnan. Pieni alakulo vallannut mieleni.
Otin kyynärsauvan käyttöön. Pitää vain saada siihen jonkunlainen liukueste, jos aion nyt talvella sen kanssa kulkea. Kotona en enää likikään päivittäin käytä rollaattoria. Roskis- ja kauppamatkoilla tarvitsen. Sauvan kanssa ei voi mitään kantaa, eikä lonkka kestäisi. Tässä nyt kun on vakaa aikomus alkaa osallistua Stadin Slangin ja Helsinki-Seuran tapahtumiin, niin en viitsi vaikuttaa niin ylen raihnaiselta isomman apuvälineen kanssa. Jos jo kesällä kykenisin matkaamaan Ouluun kyynärsauva ainoana apuna. Se vasta hienoa olisi. En ole kovin innostunut matkustamaan junassa siinä vammaisosastossa. Vaikka kaikki kiitos ja kunnia VR:lle, joka on liikuntarajoitteiset ottanut huomioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti