11. helmikuuta 2017

YSTÄVÄN KANSSA ON AINA KIVAA

Emme me eilen minnekään Espalle menty. Kömmittyämme Keskuskadulle ylös metrotunnelista, kävelimme Stockmannille ja 8. kerroksen Fazerin kahvilaan. Sieltä siirryimme tyylikkäästi Samppanjabaariin. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, miehistä, ihmissuhteista, matkoista ja huomasimme molemmat, H ja minä, olleemme niin Altassa kuin Hammerfestissäkin. Juttelu siirtyi oitis Altan komeisiin kalliomaalauksiin (4200 eaa), Jäämeren turskaan ja lopulta päädyimme Turkin maisemiin, jonne H on lähdössä jo parin viikon kuluttua. Ilta yllätti ja oli pakko lähteä kotiin, H omaansa ja minä omaani. Halasimme ja palaamme asioihin taas toukokuussa.

Rosebud-niminen viiden euron kirjakauppa on asematunnelissa. Olen nähnyt, mutten käynyt. Nyt kävin ja ostin kolme kirjaa. Kaksi Christietä ja Michael Freedlandin teoksen Frank Sinatrasta (1915-1998), Like vuonna 2009. Ensimmäinen suomenkielinen painos 1998. Olen aina pitänyt Sinatrasta ja nyt pääsen tutustumaan häneen paremmin, lähemmin ja enemmän. Kirja on hakemistoineen 491-sivuinen, eikä mikään pokkari. Takakannen mukaan Sinatralla oli "huikea elämänkaari, Hobokenin (New Jersey) italialaiskortteleiden köyhyydestä Los Angelesin loistoon". Menee monta päivää taas mukavasti ja pakkanen saa minun puolestani paukkua aivan rauhassa. Totta puhuen, maanantaista pukkaa plussat mittariin HS:n mukaan.

Helsinki oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. Oli kaikenlaista menoa ja meininkiä, pulloilla soittaja Aleksin ja Keskuskadun kulmassa, terassit tyhjinä, mutta sisällä iloisissa valoissa väkeä, perheet jo viikonloppuostoksilla ja ratikoiden tuttu kolina oli musiikkia korvilleni. Katselin haikeana nelosta ja yksi pieni kyynel kirveli silmänurkassa. Nyt olen taas täällä periferiassa ja haikailen Helsinkiin. Vaikka samaa kaupunkia tämäkin on, mutta ei minun Helsinkiäni.

Tässä nämä kapselikahvihuuruiset aamuturinat. Tämä päivä kuluu pienten kotipuuhastelujen lisäksi vahvasti kirjoja lukien. Aloitan mielimiehestäni Frank Sinatrasta. Täytynee ostaa joitakin cd-levyjä. Minulla oli levysoittimen myötä niitä vanhoja Sinatran lp-levyjä, joita kuuntelin, I´ve got you under my skin, Stranges in the night, All the way jne.  Kuunnellut silloin, kun elämää oli edessäpäin enemmän kuin takana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti