2. huhtikuuta 2017

MISSÄ VALOKUVA LUURAA?

Iso osa päivästä mennyt erään valokuvan etsimiseen. Minne joutunut? Olenko vahingossa heittänyt pois? Huilaan vähän ja taas jatkan.

Löysin papereiden joukosta kaksi yhden dollarin seteliä. In God we trust. Etupuolella Washingtonin kuva. Löysin paljon muutakin, heitin pois, säästin. Puolison golfseuran jäsenkortti. Pois. Tein välillä salaatin ja söin. Ulkona ilmeisesti aika lämmintä. Menenkö huomenna kauppaan, vai enkö mene? Kas, siinäpä jälleen kysymys, vaan ei sentään pulma.

Aloitin kirjaa Sinebrychoffeista sekä Agatha Christien Sinistä junaa. Jälkimmäisessä punaisia rubiineja ja edellisessä olutta ja taidetta. Etsiessäni sitä tiettyä valokuvaa löysin Toivon kirjeen, Topiksi kutsuttu. Hän oli aikoinaan erittäin hyvä ystäväni ja on näemmä kirjoittanut minulle kirjeen Hatfieldin Collegeen, English Summerschool, Durham. "Hei, Nappisilmä", se alkaa. Topi oli ollut jonkun lähetystön juhlissa ja oikein smokissa. Hän oli minua aika paljon vanhempi, mutta oikein mukava kaveri. Aikaa siitäkin ystävyydestä kulunut hyvin kauan.

Pitäisi palata vielä Ari Turusen kirjaan "Humalan henki". Siinä kun on monta mielenkiintoista asiaa maailman ihmisten alkoholin nauttimisesta aina aikojen alusta asti. No, jos vaikka lukisin kesällä parvekkeella, kunhan saan sen kuntoon, jos vaikka P-D tulee avittamaan. Ja tuleehan hän, kun kysyn ja pyydän. Hyvä ihminen kun on. Sen lisäksi vielä mahdottoman kiva.

Rupean taas valokuvan etsitään. Minulle tärkeä kuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti