20. syyskuuta 2017

KESKUSTELUA VENTOVIERAAN KANSSA

Jouduin helluntalaisen kohteliaan hyökkäyksen kohteeksi. Istuin penkillä keräämässä voimia kotimatkaa varten ja olo oli seesteinen. Viereen istahti silmälasipäinen herrahenkilö, joka oli sitä mieltä, että tässä kaupunginosassa väestö on iäkästä. "En minä ole", sanoin. Hän vastasi "ette". Tästä minä tykkäsin. Hänen helluntalaisuutensa ilmeni, kun hän itse kertoi saaneensa herätyksen. Tahdoin tietää, minkälaisen ja kysyin "oliko se valaistuminen". Se tuli sisällepäin, kertoi. Hän puhui Jumalasta ja minä heti kysymään, mistä hän tietää, että Jumala on olemassa ja onko, onko nähnyt? Sanoi vain tietävänsä, koska on kaikissa ihmisissä. Tämän lisäksi oli varma, että islamin usko valtaa maailman ja kaikki vääräuskoiset tapetaan. Koraanissa kuulemma käsketään tappamaan. Puhuimme välillä Turkin presidentistä ja Pohjois-Korean diktaattorista, ydinaseista ja mahdollisesta maailmansodasta, jolloin kaikki on kanttuvei. Mies osoittautui huumorintajuiseksi, eikä loukkaantunut skeptisistä mielipiteistäni. Puhuttiin siitäkin, kuinka Jeesus muutti veden viiniksi, johon minä "täytyykin tästä suoriutua Alkoon ja ostaa valmista viiniä". Hän toivotti siunausta ja lähti. Niin minäkin.

Menin myös Suomalaiseen: Nicolas Barreau  Meillä on aina Pariisi (Tammi 2015) ja Juha Vakkuri Olkilinna (Otava 2017). Molemmat pokkareita, Vakkurin kirjassa sivuja 835.Melkoisen paksu pokkariksi. Olen lukenut Juha Vakkurin teoksia aikaisemminkin ja niistä pitänyt. Alun perusteella pidän tästäkin. Kirja on oman elämänkerran tarina ja Vakkuri kirjoittaa lämpimän hauskasti. "Olkilinna" alkaa sekä Juhan että veljensä Aaron lapsuudesta Riihimäellä. Lastenvaunujen uumenista pelaamaan pesäpalloa, suksilla laskua mäestä, omenavarkauksia, puihin kiipeilemistä, lumilinnoja, mitä kaikkea nyt pikkupojat tekevät. Puuhaa riitti. Juha Vakkuri rakastaa Afrikkaa ja sieltä on kirjoittanutkin kirjoja. Matkoista, elämästä auringon lämmössä, ihmisistä siellä. Siistiä, kuten nuoriso sanoo.

Huomenna taas Stadiin ja syksyisempää vaatetta päälle. Kymmenen päivän kuluttua on lokakuu.

2 kommenttia: