Kortti Ischian saaresta. Ystäväni meni sinne puolisonsa kanssa maanjäristyksestä huolimatta. Kova helle myös, kertoo kortin lähettäjä. Aina vaan. Eikö se niillä main ikinä lopu? No, ei meillä täällä ihan vielä kylmästä hytistä, mutta talvi tulee aivan varmasti ja Ischiallakin viilenee.
Kun tässä olen monen kuukauden ajan puuhastellut suomalaisten runojen kimpussa, tuli Ischian kortin saatuani mieleen, tunnenko yhtäkään italialaista runoilijaa. Ankaran mietinnän jälkeen tuli mieleen yksi ainut: Dante Alighieri. En tiedä, pitäisikö hävetä? En kuitenkaan ala siihen. Kuvataiteen puolelta olisin voinut nimetä useammankin. Jumalaista näytelmää en ole lukenut. Onkohan siitä joku osa hyllyssäni? Kiirastuli? Pitänee joskus taas kavuta katsomaan. Enkä suinkaan sekoita Yrjö Jylhän runokokoelmaan.
Saas nähdä, kipitänkö tänään pihalle. Ainakin nyt parastaikaa Esteri päästelee oikein rajusti. Sateensuoja ja rollaattori on hankala yhtälö, vaikka saan senkin ratkaistuksi, jos pakko on. Kun apuväline on pakattu ostoskasseja täyteen, tuppaa se menemään omia aikojaan yhden käden varassa. On minulla sadeviitta ja fiksu ihminen käyttäisi sitä.
Eilen katselin Morgan Freemanin dokumenttia kosmoksen arvoituksista. Uskoiskohan tätä väitettä? Jos auton kuljettajalla on pelkääjän paikalla ase, käyttäytyy hän aggressiivisemmin ajaessaan kuin henkilö, jonka vieressä ei asetta ole. Mietin, miten minä ajaisin, jos autossa olisi pyssy? Aristelisin asetta enemmän ja yrittäisin päästä siitä eroon. Tuskin vilauttelisin kanssa-ajajille sormimerkkiä. Tai mistä sitä tietämään. Ohjelma todisteli, että väkivalta lisääntyy väkivallasta. On jonkunlainen ketjureaktio. Kun toinen tappaa, tapan minäkin. Media vielä avittaa julkistamalla tarkasti tiedot miten ja missä ja koska.
Tähän päätän. Hyvää huomenta, kello on puoli seitsemän aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti