VARHAISEN AAMUN TUUMAILUJA

K soitti. On jo siirretty toipumaan toisen sairaalan vuodeosastolle. Ilmoittaa, kun tietää, kuinka kauan on, menenkö tervehtimään. Juttelimme melkoisen kauan. Valitti lievää kurkkukipua ja minun sanoessani kivun johtuvan hapensaannin varmistamiseksi  intubaatioputken asentamisesta kurkkuun leikkauksen aikana, sanoi, ettei hänelle semmoista laitettu. No, ihminen ei tiedä, mitä narkoosissa tapahtuu.

Olen lähdössä tänään ihmisten ilmoille katselemaan ympärilläni olevan maailman menoa. En siis kovin pitkälle. En liioin vielä postita Italiaan kirjettä, sitä vanhanaikaista paperista kirjekuoressa. Kirje ei vielä valmis, eikä tulostettu lähetettävään kuntoon. Ystäväni asunut niin pitkään jo Italiassa, että Suomen asiat kiinnostavat, ihme kyllä, entistä enemmän, eikä Italian media hemmottele ihmisiä näin pienen maan asioilla. Olen alkanut kertoa hänelle sekä nykyisiä että menneitä. Suomi-seuran tilaisuuksissa lukee silloin tällöin Helsingin Sanomia. Enää ei kuulemma tule Suomeen ja viimeisimmästäkin käynnistä on jo vuosia. Mikään ei sido tänne enää. Kaikki, mitä tarvitsee, on siellä. Perhe, puoliso, lapset, puolison suku, koti, ystävät. Hän puhuu huolimatta kymmenistä vuosistaan siellä edelleen kaunista suomea. Soittelemme joskus. Jotkut uudissanat aiheuttavat ongelmia. Annankin niistä selityksen niitä kirjeissä käyttäessäni. En koskaan tullut lähteneeksi hänen luokseen Italiaan, vaikka siellä olen useastikin ollut. En tosin Toscanaa etelämpänä ja ystäväni asuu "syvässä etelässä", kuten itse sanoo.

Heräsin taas tänäänkin inhottavan aikaisin. No, illalla nukahdin jo reilusti ennen kymmentä, jotta yöunet riittävät. Luin Vakkuria tovin ja suren nyt jo, että kirja pian päättyy. Nyt hän on etätyötä tekemässä USAssa ja tällä kerralla puolisonsa työn takia. Lapset mukana.

Joskus mietin, minkälaiseksi olisi minun elämäni muodostunut, jos puoliso olisi vastaan ottanut tarjotun työn ulkomailla? Vanhempani vastustivat aietta, mutta  syy oli toinen tänne jäämiselle. Vanhemmat joskus sekaantuvat lastensa elämään me tiedämme paremmin-periaatteella. Lasten pitäisi pitää oma päänsä, olla lujana ja ajatella omaa elämäänsä, on valinta sitten oikea tai väärä. He kuitenkin usein jäävät sitä elämään, kun vanhemmista on aika jättänyt.