5. lokakuuta 2017

AAMUKAHVIN AIKAAN

Mikael Hakim on rakastunut naimisissa olevaan naiseen. Minä en ole kehenkään rakastunut.  Dean Martin on laulanut "everybody loves somebody sometime". Noinkohan?

Lämmitin eilen Herkun sherrybroileria mikrouunissa. Luin opaskirjaa. Nyt osaan. Tänään taas ja osaan jälleen. Huomenna poistun asunnostani sataa taikka paistaa. En ole kotona siksi, että olisin siihen ylen määrin kiintynyt, vaan siksi, ettei ole ollut asiaa olla muualla. Olisin ehdottomasti mieluummin muualla. Olen jo menettänyt toivoni loton suhteen. Ei tule kymppiä enempää. Eikä se ole kymppitonni. Jätän loton kuitenkin uskollisesti, sillä ihminen on alati toivovaa sorttia. Sanovat, että pohjimmiltaan optimistinen.

Kesäaika päättyy tässä kuussa. Minusta saisi päättyä lopullisesti. Turhaa vääntämistä. Puhutaan kellon siirtämisestä. Minä en siirrä kelloa mihinkään, mutta viisaria kyllä. Ja niin me saamme viettää taas normaaliaikaa.

Saas nähdä, saako Eurooppa uuden maan? En ole koskaan Kataloniassa ollut. Haaveillut kyllä Barcelonasta. Se jäi käymättä, kuten moni muukin paikka. Pitäisi silloin haaveet ja toiveet heti toteuttaa, kun niitä suunnitellaan, eikä jättää tuonnemmaksi. Onneksi toki ehdimme kaikenlaista ennen puolison sairastumista. Vaikka ei milloinkaan tullut mieleen, että tulee aika, kun ei voi minnekään enää lähteä. Se tuli meille. Kesti kaksitoista vuotta.

2 kommenttia:

  1. Niin se elämä vaan menee. Mutta nyt voit lähteä, kiinnostuksesi ja mahdollisuuksiesi mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa, Marjatta, olla niin, että minun matkani on tehty. Tai ei sitä tiedä. Nepaliin tekisi mieli.

      Poista