Ahmin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen melkein siltä istumalta. Tarina kertoo suomalaisen Mikko Virtasen pyrkimyksistä olla ruotsalainen. Eikä se suju kommelluksitta. Tarinalla on kuitenkin oikeudenmukainen mutta niin sanoakseni paskanen loppu.
Saman pokkarin kansissa on toinenkin Nousiainen Maaninkavaara ja sen kimppuun käyn. Kirjakauppa pani tekstiviestittäen että tilaamani Nicolas Barreaun kirja noudettavissa. Kunhan taas poistun asunnostani asioille.
Olen taas tehnyt uunijuureksia. Jätin seuraavaankin ateriaan. Ja se on tänään. Sateinen päivä tiedossa, asfaltti kiiltää märkyyttään, ihmisillä sateensuojat. En mene ulos. Juttelin puhelimessa E:n kanssa, eikä Oulussa päin ole satanut moneen päivään. E oli ollut elokuvissa! Tämä on mainitsemisen arvoinen asia, kun edellisestä leffakäynnistä on kulunut aikaa. Niin minullakin. Elokuvaa en muista. Olisiko ollut Mikko Niskasen "Käpy selän alla"? Sen muistan, että tämän elokuvan näin puolison sekä K:n ja L:n kanssa. Siihen aikaan ei syöty popcorneja katsomossa, mutta karkkipussien rapina oli yleistä. E on muuten nähnyt Oulussa "Vadelmavenepakolaisen" teatterissa. Vierailunäytäntö.
Lotto ei antanut tällä viikolla edes vakiokymppiä. Asun täällä yhä. Katajanokalla olisi nyt myynnissä asunto. Semmoinen 435-neliöinen omine rappukäytävineen 2,6 miljoonalla eurolla. Moskovan entinen varapormestari ei kuulemma enää "viikonloppukämppäänsä" Helsingissä tarvitse. Ajattelin sen ensin lottorahoillani ostaa, mutta lienee hiukan liian suuri. Jäisi huoneita tyhjän pantiksi. Sijainti olisi sopiva kyllä, minulle tuttua seutua. No, on siten ajallaan ehkä hiukan pienempiä myytävänä, joita voi harkita. Ensin olisi kuitenkin saatava se lottovoitto! Päiväunia, päiväunia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti