2. joulukuuta 2017

MÄ OON KUULLU, ON TSYRKKA LÖNKALLA TUOLLA

Joulupuu on byggattu, ja
joulu staijaa dörtsillä.
Namusia stikattuna
ompi kuusen oksilla.

Kuusen snadit kynttiläiset
lyysailevat snygisti.
Brassailevat lapsukaiset
shungailevat södesti.

Tänksit sulle, Jeesuksemme,
kallis Vapahtajamme,
flygasithan vieraaksemme,
bestis joululahjamme.

( Sävel suomal. kansanlaulu, sanat G.O. Schönemann, slanginnos E-J. Kauhanen)

Satoi lumen sekaista räntää marssiessamme pimeän Ruttopuiston läpi Vanhaan tsyrkkaan kutosen pysäkiltä. Kirkkosali melkein täynnä ja meidät vaivaiset oli otettu huomioon lapuilla "liikuntarajoitteisia varten". K ja minä olimme mitä suurimmassa määrin tähän ihmiskuntaan kuuluvia ja meidät ohjattiin kohteliaasti paikoillemme. Avaussanojen jälkeen ohjelmaa, yhteislaulua ja Slangikuorokin lauloi kuin myös Pepe Willberg "Oi jouluyö" ihan kirjakielellä. Kuulimme jouluevankeliumin sekä vielä Tampereelta kotoisin olevan teologian maisteri, Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan Vanhan kirkon kappalainen  Seppo.S. Kososen loppusanat, joista osan manselainen päästeli slangiksi. Itse kuitenkin vähätellen taitoaan ja sen aivan vastikään oppineena. Kuoro marssi kirkkokäytävää pitkin ryhdikkäänä rivinä kynttilät käsissään laulunsa lopetettuaan. Kolehti kerättiin köyhiä varten ovella. Minäkin panin osani. Urut olivat pauhanneet ja kanttori Laura Haimelin pääsi vapaalle. Kansa poistui.

K oli hiukan harmistunut, kun kaikki slangilla puhutut ja lauletut jäivät ymmärtämättä. Ei kuulemma ole ollut pienenä ja nuorena slangin kanssa tekemisissä. Mutta minä olen ollut ja ymmärsin jokaisen sanan.

Kliffa tsyrkkamatka!  Mennään taas.

Joulukalenterin luukussa tänään pyydettiin hymyilemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti