11. helmikuuta 2018

MITÄ TAPAHTUI EKBERGILLÄ?

Pimeää kuten illallakin, mutta valosta toivoa aamun kunnolla valjettua. Illalla en elokuvaa jaksanutkaan katsella, en lukea vuoteessa, en liioin joutunut odottelemaan kauaa unen tuloa. Hyvä yö takana.

Luin Helsingin Sanomia. Bulevardin Ekberg on kuulemma raiskattu! Tarkoittaa remontoitu, uudistettu, modernisoitu ja saatu asiakkaat kuohuksiin. Vanhaakin säilytetty. Ehkä jotain siis on jätetty lapsuuteni Ekbergistä. Toimitusjohtaja Maj-Len Maria Ekberg puolustaa muutosta "emme pienenä yrityksenä voi pitää pystyssä museokauppaa". Ymmärrän yrittäjää!  Pitänee jonain päivänä käydä katsomassa, onko todellakin tapahtunut katastrofi.

Ostin muuten kahden jo mainitun kirjan lisäksi Pentti Linkolan vuonna 1960 ilmestyneen Isänmaan ja ihmisen puolesta. Aikaisemmin en ole itse Linkolaa lukenut, televisiosta kuitenkin tuttu mies. Tässä pamfletiksi kutsutussa kirjasessa intoa uhkuen nuorena, 28v, kaverina sotia voimakkaasti vastustavana, sen ajan mietteitä julkituoden.

Tänään taas purkutöitä. Pitää päästä lopuistakin muuttolaatikoista eroon. Olohuone vielä täydellisen kaaoksen vallassa. Parveke täynnä tavaraa. Pari roskiskeikkaa. Välillä huilaamista, lonkka ei tykkää rehkimisestä. Huomenna ruokakauppaan ja ensi viikolla taas P-D:kin apuna. Kun saan matot levitetyiksi lattioille, tunnen tämän kodikseni.

Asun nyt kerrosta ylempänä kuin aiemmin. Kirjoituspöytä ikkunan edessä, ei seinän kuten ennen. Näen loistavasti korkeat puut, variksen kuusen oksalla. Hiljaista, sangen hiljaista. On kuin mökillä muinoin. Hiljaisuuden voi kuulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti