17. maaliskuuta 2018

SKEPTINEN MINÄ

Nonnih, olin eilen ihan varma, että sain huijauskirjeen, jossa kyseltiin pankkitietoja yms, Kirje oli Helsingin kaupungilta ja kysymyksessä  liikasuorituksen palauttaminen eräästä jäsenmaksusta. Minähän soitin Helsingin kaupungille ja kysyin, onko kirje asiallinen ja oikea, eikä siis luulemani huijausjuttu. Kaiken maailman rosvoja liikuskelee, lähettelee uteluita ja sitten vie rahat tililtä, kun joku minua vähemmän epäileväinen ilmoittaa kyselijälle tiedot. Kirjekuori kyllä näytti asialliselta, mutta niitähän voi tekaista kuka vaan. Kirjekin vaikutti asialliselta, mutta meikätyttö (ei edes naisoletettu, vaan ehtaa tavaraa) ei noin vain usko kaikkea. Kun minut oli kaupunki saanut vakuuttuneeksi kirjeen oikeudellisuudesta, uskallan heitä lähestyä ja lähetän pyydetyt tiedot ja saan jäsenmaksun takaisin. Olen huojentunut.

Luistelin eilen rollaattorin kahvoissa pihan poikki hedelmäostoksille. Iskin saappaan korot jäähän, pidin tanakasti rollaattorista kiinni ja niine hyvineni selvisin ja vielä takaisinkin. Yleisesti ottaen jalkakäytäviltä oli haihtunut lumi ja jää. Oli vain niitä pieniä kiviä, jotka tekevät hiekoituksen virkaa. Ilmassa oli pakkasesta huolimatta kevään tuoksu ja aurinko lämmitti somasti. Kauppakeskuksen käytävän lepopaikassa imetti äiti lastaan ja tästä näystä yleisillä paikoilla ollaan kahta mieltä. Minä olen niistä kahdesta sitä toista, mutta en kerro kumpaa.

Nukuin jälleen äärettömän huonosti ja vähän yön. Kekkuloitsin vielä pirteänä neljän kieppeillä aamuvarhaisella. Eivät edes Melatoniinot auttaneet. Katselin kuusia ikkunasta, luin, söin mandariinin ja halusin lähteä maailmanympärimatkalle.

Aurinko paistaa, taivas on sininen, pakkasta ja minä vielä tähän aikaan yöpaidassa. Lattemuki edessäni. Onnellinen aamu tänäänkin. Ei valittamista.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti