4. huhtikuuta 2018

EN MENE LÄÄKÄRIIN

"Kuule, kyllä sun pitää mennä lääkäriin tuosta yskästä", soitti K eilen aamulla. En luvannut mennä, kun yskin jo vähemmän. "Mutta kun se rohisee".  Rohiskoon! "Sulla voi olla keuhkoputken tulehdus".  Ei ole, sanoin minä. Mutta ihanaa, kun joku huolehtii!!

Illalla vielä P-D tarjosi apuaan, jos tarvitsen flunssan takia avittamista. Kiitos mutta ei kiitos. Pärjään! Taas ihanaa,  kun joku huolehtii!

Vaihdoin lakanat ja pesin ne koneessa, pesin hiukset ja föönasin, söin lounaan hyvällä halulla. Ei voi olla kovin huono kunto, kun kaikkea tämmöistä tekee.

Tänään menen ulos. Roskat ja sitten kauppaan. Haluan hallaimia. Jätän loton, vaikka ei sieltä mitään tule. Kympin ajat ovat kaukana takana päin. Yrittänyttä ei laiteta. Jaajo Linnonmaakin kysyy aina tietokilpailuosallistujalta, mitä tekisi voittamallaan miljoonalla. Minäkin leikin mitä tekisin suurella lottovoitolla aina viikon ajan. Lauantaina en enää leiki tarkistettuani tulokset. Aloitan taas loton jätettyäni.

"Suomenruotsalainen helmikana" toimi puolustusministerinä vuosina 1990-1995 ja tämä "helmikana" oli Elisabeth Rehn. Olen jo melkein puolessa välissä Johanna Vesikallion kirjassa Lillan. Aikamoinen puolustusministeri! Poikkeava muista! Häkellyttävä! Rohkea! Itse ajatteleva! Nainen miesten maailmassa! Ministeriyttä edelsi työ eduskunnassa RKP:n riveissä, joka myös maailmana miehinen, kertoo kirja. Mutta Rehn piti pintansa sielläkin. Mielenkiintoinen elämäkerta ja Rehnin elämähän vielä jatkuu.

A:lta meili. Harmittaa, kun paikassa, jossa asuu ei ole mahdollisuutta käydä konserteissa. Minä kun kehuin käyneeni! Mallorcan matkalla oli ollut lämmintä ja aurinkoista. Costa Blancalla vielä himpun verran lämpimämpää. Olisipa meilläkin jo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti